Refluksitauti ja idiopaattinen keuhkofibroosi: lopullisten vastausten jäljillä

On edelleen epäselvää, voivatko refluksitaudin hoitoon suunnatut toimenpiteet vaikuttaa keuhkofibroosin kehittymiseen. ”On tullut aika hakea näyttöä”, sanoo professori Wim Wuyts Leuvenin yliopistollisesta sairaalasta Belgiasta European Respiratory Journal -julkaisun pääkirjoituksessa.

Onko refluksitaudin hoidosta hyötyä idiopaattista keuhkofibroosia (IPF:ää) sairastavilla potilailla? Tämä kysymys on askarruttanut tutkijoita jo vuosien ajan. Tosiasia on, että on olemassa runsaasti epidemiologista näyttöä siitä, että IPF:ään ja muihin fibroottisiin sairauksiin liittyy refluksitaudin yleisyyden lisääntymistä. Kliiniset ja kokeelliset tiedot osoittavat myös, että alempien hengitysteiden ja keuhkorakkuloiden krooninen ja jatkuva altistuminen vatsahapoille voi edistää keuhkojen fibroottista prosessia. Lisäksi tiedot viittaavat siihen, että piilevä aspiraatio voi olla mukana joissakin IPF-tapausten akuuteissa pahenemisissa. Kaikki nämä löydökset tukevat hypoteesia, että refluksitaudin hoito voi vaikuttaa IPF:n taudinkuvaan. Miksi refluksitaudin hoitoa IPF-potilailla ei sitten aloiteta välittömästi? 

”Refluksitaudin hoidon tehosta on hankittava todisteet”, selittää Wuyts.

Antasidihoidon vaikutuksia arvioivissa tutkimuksissa on saatu ristiriitaisia tuloksia. Antasidit ovat vatsahappoja neutraloivia aineita. ”Nämä antasideilla toteutetut tutkimukset olivat kuitenkin retrospektiivisiä, eikä antasidihoitoa ollut satunnaistettu tai muiden sairauksien aiheuttamaa epätasapainoa korjattu”, Wuyts kertoo. ”Vain prospektiiviset, satunnaistetut ja kontrolloidut tutkimukset voivat mahdollisesti antaa lopullisen vastauksen kysymykseen antasidihoidosta IPF-potilaille.” Koska hoito antasideilla, kuten protonipumpun estäjillä tai H2-reseptorin antagonisteilla, ei paranna refluksitautia, epänormaalin refluksitaudin korjaaminen kirurgisesti voi olla sopiva hoitomuoto IPF-potilaille, sillä näin voidaan minimoida keuhkoihin refluksitaudin vuoksi kohdistuvat lisävauriot.

Tämän hoidon kiinnostavista löydöksistä raportoitiin European Respiratory Journalin jo aiemmin mainitussa numerossa. Tutkija Rangu kollegoineen raportoi tutkimustuloksista, joiden perusteella refluksitaudin laparoskooppinen leikkaus (LARS) todettiin turvalliseksi 27 sellaisen IPF-potilaan kohdalla, jotka antasidihoidosta huolimatta kärsivät oireiden pahenemisesta ja keuhkotoiminnan heikkenemisestä. Laparoskooppinen leikkaus on nykyaikainen kirurginen tekniikka, jossa leikkaus tehdään pienten viiltohaavojen kautta. Leikkauksen jälkeisenä aikana ei todettu akuuttia IPF:n pahenemista, eikä kuolemia todettu 90 päivän aikana LARS-toimenpiteen jälkeen. Lisäksi toimenpiteellä saatiin refluksitauti tehokkaasti kuriin. Trendi FVC-arvon (nopean vitaalikapasiteetin) vakiintumisesta havaittiin, vaikkakaan FVC-arvon heikkenemisvauhti ennen LARS-toimenpidettä ja sen jälkeen ei ollutkaan tilastollisesti erilainen.

Tutkimus vaikuttaa lupaavalta, mutta Wuyts on tulosten suhteen kriittinen. Muiden rajoitustensa lisäksi tutkimus oli kontrolloimaton ja potilaat oli otettu tutkimukseen valikoiden. Tästä oli osoituksena tutkittavien nuori ikä ja suhteellisen hyvin säilynyt keuhkotoiminta. ”Meillä on yhä kiireellinen tarve toteuttaa asianmukaisia, prospektiivisia ja kontrolloituja tutkimuksia, jotta voidaan määrittää, onko refluksitaudin hoitoon suunnattu hoitomuoto, olipa se sitten kirurgista tai lääkehoitoa, hyödyllinen IPF-potilaille”, Wuyts päättää.  

Viitteet:
Wuyts W and Crestani B. Gastro-oesophageal reflux and idiopathic pulmonary fibrosis: in search of evidence. Eur Respir J 2016; 48: 623–625
Raghu G, Morrow E, Collins BF, et al. Laparoscopic anti-reflux surgery for idiopathic pulmonary fibrosis at a single