- Belung Magazine
Tämä sivusto käyttää evästeitä selailukokemuksen parantamiseksi. Käyttämällä tätä sivustoa suostut käyttämään niitä OK, olen samaa mieltä Ei, anna lisätietoja

Sarkoidoosi: arvoitus ratkaistavaksi

Mikä sen aiheuttaa? Kuinka se voidaan parantaa?

Vaikka ensimmäiset kuvaukset sarkoidoosista ovatkin jo vuodelta 1877, paljon sairaudesta on yhä edelleen hämärän peitossa. Mikä sen aiheuttaa? Kuinka se voidaan parantaa? Ja miksi se joillain potilailla paranee itsestään mutta muuttuu toisilla krooniseksi parantumattomaksi sairaudeksi? Sarkoidoosiin liittyy paljon yhä ratkaisemattomia kysymyksiä.

Sarkoidoosi on harvinainen tulehdussairaus, jossa eri elimiin muodostuu epänormaaleja nystyjä, joita kutsutaan granuloomiksi. Periaatteessa immuunijärjestelmä hyökkää kehon omia elimiä vastaan ja tauti kohdistuu esimerkiksi keuhkoihin, sydämeen, ihoon, keskushermostoon ja silmiin. Koska sairaus voi vaikuttaa moniin eri elimiin, oireet vaihtelevat suuresti aina väsymyksestä, hengenahdistuksesta ja kuumeesta nivelkipuihin ja näön hämärtymiseen. Joillain potilailla ei ole lainkaan näkyviä oireita ja toisilla sarkoidoosi alkaa nopeasti ilmaantuvin vakavin oirein, mutta myös rauhoittuu nopeasti. 

4606-boehr-sarcoidosis_fi.png

Useimmat sarkoidoosipotilaat sairastuvat 20–40-vuotiaina ja naiset saavat sarkoidoosidiagnoosin miehiä useammin. Diagnoosi tehdään yleensä lääkärintarkastuksen ja diagnostisten tutkimusten, kuten rinnan röntgenkuvien, keuhkojen toimintakokeiden ja koepalojen jälkeen.

Vaikka potilaat joutuvat käymään läpi monia diagnostisia tutkimuksia, sarkoidoosiin ei ole tunnettua parannuskeinoa. Jos potilaan oireet kuitenkin ovat lieviä, hoito ei välttämättä ole edes tarpeen. Jos hoito taas on tarpeen mukaista, pääasiallisena hoitomuotona käytetään kortikosteroideja (prednisonia) sen tulehdusta lievittävän vaikutuksen vuoksi. Muita lääkkeitä ovat hydroksiklorokiini ja immuunijärjestelmää lamaavat lääkkeet. Mielenkiintoista on se, että valtaosa sarkoidoositapauksista on itserajoittuvia – sairaus katoaa, joskus jopa ilman hoitoa.

Toivon pääseväni auttamaan Leuvenin yliopistollisen sairaalan tutkijoita sarkoidoositutkimuksissa

Jotkut potilaat ovat kehittäneet kunnioitettavia tapoja käsitellä sarkoidoosiin sairastumistaan. Esimerkiksi rohkea belgialaisnainen ei suinkaan heittänyt pyyhettä kehään, vaan päätti hankkia kandidaatin tutkinnon biologiasta. ”Toivon pääseväni auttamaan Leuvenin yliopistollisen sairaalan tutkijoita sarkoidoositutkimuksissa”, hän kertoo. ”Ylimääräisten resurssien rahoittaminen on kuitenkin vaikeaa.” Hän ei kuitenkaan luovuttanut tässäkään kohtaa, vaan järjesti hyväntekeväisyyskeräyksen, jonka tuotolla katettaisiin hänen palkkansa. Loppujen lopuksi hän ei usko voivansa parantaa sairautta. ”Suhtaudun tähän varsin realistisesti. Sarkoidoosi löydettiin jo 1800-luvulla. Siitä lähtien on tehty paljon tutkimusta, joten en usko, että ratkaisu vain ihmeen kaupalla ilmestyy jostain. Jokainen edistysaskel on kuitenkin askel oikeaan suuntaan.”


disclaimer
OFE33/25082017