- Belung Magazine
Tämä sivusto käyttää evästeitä selailukokemuksen parantamiseksi. Käyttämällä tätä sivustoa suostut käyttämään niitä OK, olen samaa mieltä Ei, anna lisätietoja

IPF-potilaiden palliatiivisen hoidon parantaminen

Vaikka idiopaattisen keuhkofibroosin (IPF:n) etenemisen hidastamisessa onkin otettu edistysaskeleita, kyseessä on siitä huolimatta etenevä ja kuolemaan johtava sairaus. Eikö erityinen tuki elämän loppuvaiheessa toisikin helpotusta IPF-potilaille, jotka kärsivät hengenahdistuksen, kivun, dyspnean ja stressin kaltaisista oireista? HYKS:n tutkijoiden mukaan pitkälle viety hoitosuunnitelma voisi olla ratkaisevassa roolissa IPF-potilaiden hoidossa.

sick_men_visual_belung.jpg

Kun potilas saa IPF-diagnoosin, ennusteessa luvataan keskimäärin 2–7 vuotta elinaikaa

Kun potilas saa IPF-diagnoosin, ennusteessa luvataan keskimäärin 2–7 vuotta elinaikaa. Tämä aiheuttaa potilaassa suuria epävarmuuden tunteita, sillä hoitovaihtoehdot ovat rajallisia ja tätä nykyä keuhkonsiirto on ainoa saatavilla oleva parantava hoito. Entä jos tilanne heikkenee eikä keuhkonsiirto ole vaihtoehto? Monet IPF-potilaat joutuvat kohtaamaan tämän vaikean tilanteen ja voivat valita ainoastaan ylimääräistä ohjausta ja tukea sairauden loppuvaiheen ajaksi.

Määrittääkseen IPF-potilaiden tämän hetkisen palliatiivisen hoidon tilan Suomessa Rajala kollegoineen analysoi 59 potilaan terveystiedot heidän kuuden viimeisen elinkuukautensa osalta. Tähän kansalliseen tutkimukseen sisälletyistä potilaista valtaosa (80 %) kuoli sairaalassa ja heitä hoidettiin elämää ylläpitävällä hoidolla, kuten antibiooteilla, ja heille tehtiin diagnostisia tutkimuksia kuolemaan saakka. Vain kolmannes potilaista oli dokumentoinut hoitotahtonsa ja useimmiten se laadittiin kolmen kuolemaa edeltävän päivän aikana. Tutkimus osoittaa, että hoitotahto kirjattiin potilaiden elämän hyvin myöhäisessä vaiheessa. Huomionarvoista oli se, että yhdenkään potilaan kohdalla ei konsultoitu palliatiivisen hoidon asiantuntijaa. Myös siirrot saattohoitolaitoksiin olivat hyvin harvinaisia, vaikkakin osasyy tähän voi olla näiden palveluiden heikko saatavuus Suomessa.

IPF-potilaiden kohdalla on usein epäselvää, kenellä tila pysyy vakaana ja kenellä keuhkojen toiminta heikkenee nopeasti tai tauti etenee akuutteihin pahenemisvaiheisiin. Koska taudinkulku ei ole ennustettavissa, varhaisen hoitotahdon ja -päätösten tekemistä suositellaan. Lisäksi tutkijat ovat sitä mieltä, että nykyiset hoitosuositukset on viety heikosti kliiniseen käytäntöön. Tutkijat toteavat lopuksi, että myöhäinen hoitotahdon laatiminen ja jatkuva elämää ylläpitävä hoito potilaan viimeisten elinpäivien aikana viittaavat siihen, että lähestyvää kuolemaa ei ole pystytty ennakoimaan ja palliatiivinen hoito on suunnittelematonta. Potilaan viimeisiin elinpäiviin odottamisen sijaan IPF-potilaiden palliatiivista hoitoa voitaisiin parantaa tarjoamalla potilaalle useammin jo varhaisemmassa vaiheessa pitkälle viety hoitosuunnitelma ja keskustelemalla potilaan hoitotoiveista.

Viite:
Rajala et al. End-of-life care of patients with idiopathic pulmonary fibrosis. BMC Palliative Care (2016) 15: 85


disclaimer
OFE33/25082017